Täyskaato! Keilailu harrastuksena

Keilaaminen eli keilailu on Yhdysvalloista lähtöisin oleva, suosittu pallopeli. Keilailun tarkoituksena on laittaa keilapallo vierimään rataa pitkin niin, että se radan päädyssä kaataa mahdollisimman monta muovipäällysteistä keilaa. Itse asiassa monessa maassa on pelattu pelejä, joissa esineitä on yritetty kaataa joko vierivillä tai liukuvilla kivillä. Nykyisin keilailuna tunnettu laji syntyi vuonna 1841 Yhdysvaltojen Connecticutissa, kun peliin laitettiin kymmenes keila. Vuonna 1895 perustettiin kansallinen kattojärjestö jonka tehtävänä oli laatia yhteiset säännöt pelille ja tällöin otettiin myös käyttöön nykyisinkin käytössä oleva pisteiden laskujärjestelmä. Suurimman huipun keilaaminen koki harrastuksena 1960-70-luvuilla.

Eurooppaan amerikkalaistyylinen keilailu saapui Ruotsin kautta. Vuonna 1923 järjestettiin siellä ensimmäinen maailmanmestaruusturnaus ja sen jälkeen keilaus lähti laajenemaan ympäri Eurooppaan. Suomeen ensimmäinen keilahalli avattuun 1920-luvun lopulla ja perustettiin myös Helsingin Bowlingliitto.

Keilarata ja välineet

Keilarata on rakennettu lankuista, jotka on valmistettu joko puusta tai polyuretaanista. Rata on erittäin liukas, jotta pallo liikkuisi sillä ilman minkäänlaista kitkaa mahdollisimman sujuvasti ja heittoradan mukaisesti. Radan pituus on noin 30 metriä ja sen leveys puolestaan hieman yli metrin. Rata rajoittuu sen molemmin puolin sijaitseviin kouruihin, joihin radan sivuun ajautuneet keilapallot ohjautuvat ja kulkevat sitä pitkin pois radalta, keiloja kaatamatta.

Keilapallo on kova, maksimissaan reilun 7 kiloa painava kovakuminen pallo. Siinä on syvät reiät peukalolle, keskisormelle ja nimettömälle, joiden avulla keilasta saa oikean heitto-otteen. Keilapallot valitaan käsivoimien mukaan, joten aloittelijan kannattaa valita itselleen mahdollisimman kevyt keila, alarajaa keilapallon painolle ei ole olemassa.

Keilat itsessään ovat muovipinnoitteisia, ja niiden sisus on puuta. Painoa keiloilla on noin puolitoista kiloa ja niitä on radan päädyssä aina pelin alkaessa kymmenen kappaletta. Keilat asetetaan kolmion muotoiseksi kuvioksi ja jokaisen kolmion sivun pituus on 91 senttimetriä.

Vaatetus

Keilailu ei vaadi sen kummempia panostuksia vaatteiden suhteen. Ainoastaan kengät on oltava erikoisvalmisteiset, keilahalleilla ei saa käyttää normaaleja kenkiä keilatessa. Mikäli kuitenkin osallistuu keilakilpailuun, on käytettävä keilailuliiton hyväksymää pelipaitaa ja mieluusti myös suoria housuja. Shortsien, verryttelyhousujen ja farkkujen käyttö kilpailuissa on kiellettyjä. Erityiset keilakengät auttavat loppuliu’ussa sekä toisaalta myös antavat pitoa vauhdinottoradalla. Oikeakätisen keilaharrastajan liukujalta – eli se kengän liukkaampi puoli – on vasen ja vasenkätisellä harrastajalla puolestaan oikea.

Pelin kulku

Pelissä keilaajan eli sen, joka pallon laittaa vuorollaan vierimään, on tarkoitus saada pallo vierimään päin keiloja niin, että mahdollisimman moni keiloista kaatuu. Yleensä keilat kaatavat toisensa niin sanotussa ketjureaktiossa, joka onnistuu parhaiten, kun pallo osuu ykkös-, kakkos-, ja kolmoskeilojen väliin. Mikäli heitto epäonnistuu, jää osa keiloista pystyyn. Huippukeilaajien ase parhaaseen tulokseen on voimakas kierre pallossa, jolloin saadaan maksimaalinen hyöty keilaradasta. Kilpailussa keilaajan on myös otettava huomioon kyseisen radan öljyprofiili ja sen alustan kitkaisuus.

Pisteiden laskenta

Kun keilaaja on tehnyt kaikki kaatonsa, lasketaan hänelle pisteet. Yhdessä sarjassa on keilaajalla kymmenen ruutua ja näistä jokaisessa on kaksi yritystä kaikkien 10 keilan kaatamiseksi. Mikäli keilaaja tekee kaadon, eli merkintä X, on hän saanut kaadettua kaikki keilat ruudun aivan ensimmäisellä yrityksellä. Maksimipistemäärä 10 keilan sarjassa on 300 pistettä. Tämä voidaan saada aikaiseksi kun heitetään 12 kaatoa yhdessä ja samassa sarjassa.